Opinnäytetyöprosessi

Olin ostanut vuosia sitten kirpputorilta kymmenellä eurolla tämän lokerikon. Ihastuin siihen heti ensi näkemältä.

Näin tuntemattoman miehen kantavan ulkona lokerikkoa kirpparille päin ja sopivan myyjän kanssa tiskillä sille hinnan, jonka jälkeen hän kantoi sen huonekalunurkkaukseen.

Kun hänen otteensa lokerikosta irtosi, odotin parin metrin päässä ja ostin sen saman tien itselleni.

Lokerikko seisoi pitkään luonani ja oli välillä synkeänä seinälläkin, ja nyt pääsi lopulta opinnäytetyökseni.

Kuvassa se on varastosta kaivettuna pölyinen ja yläkoristeesta puuttuu keskeltä pala.

Ruskean lohkeilleen ja kuluneen pintamaalin alta kuultaa valkoinen vanha maali

Ensimmäiseksi piti poistaa vanha maali lokerikon pinnasta. 

Mietin kahta eri vaihtoehtoa, joko maalinpoistoainetta tai vanhan maalin poistoa kuumailmapuhaltimella.

Maalinpoistoaine on aika myrkkyä, joten sitä ei tehnyt mieli käyttää, joten päätin käyttää muita vaihtoehtoja.

Koululla ei kuumailmapuhaltimen käyttö ollutkaan mahdollista, koska siihenkin vaadittiin tulityökortti, jota minulla ei ole. Toinen vaihtoehto olisi ollut opettajan valvonta vieressä, mikä ei myöskään ollut mahdollista. 

Kerrostaloasunnossa kuumailmapuhallin laukaisi palohälyttimen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi poistaa maali tuttavan pihalla.

Maali paljastui sitkeästi kiinni olevaksi, kuumailmapuhallin ei nostanut sitä lainkaan kupruilemaan kuten yleensä, vaan maali paakkuuntui pieneksi hileeksi puupinnalle. Lopulta se piti poistaa kuitenkin hiomalla.

Jätin puhaltimen ja käsittelin lokerikon kaikki pinnat kevyesti hiomakoneella. Lokeroiden sisäosat piti hioa käsin koska kahdesta koneesta huolimatta kumpikaan ei mahtunut lokeroiden sisäpuolelle.

Lokerikon vanerisen takalevyn irroitin ennen maalinpoistoa.

Tässä maalinpoisto vielä vaiheessa

Valitsin lokerikon uudeksi väriksi vaalean helmenharmaan.

Varsinaisen maalaustyön tein koulussa kolmeen kertaan, maalin kuivuttua välillä pintaa kevyesti hioen.

Lopputuloksena oli kaunis ja tasainen helmenharmaa pinta.

Maalin sävystä monilla oli oma mielipiteensä; kyyhkynharmaa,  kustavilaisen harmaa jne.

Lokerikon ulkonäkö muuttui täysin tässä kohtaa käsittelyä; se näytti suuremmalta, kevyemmältä ja ilmavammalta.

Olin suunnitelluyt tekeväni lokerikosta vanhahtavan, joten pintaan tuli saada kuluneisuutta ja patinaa.

Jälleen lokeroiden pienet erilliset pinnat vaativat tarkkaa käsityötä, joten tein vain pienen erän kulloinkin patinaa maaliöljystä ja kahdesta eri pigmentistä sekoittaen keskenään.

Eräs vaihtoehto olisi ollut käyttää ns. Peten patinaa, joka on nopea tapa isompien maalipintojen patinointiin maaleilla ja erilaisilla maalisudeilla, mutta lokeroiden pienuuden vuoksi päädyin tähän menetelmään ja pieneen rättiin jolla pääsi hyvin lokeroiden väleihin ja jolla patinaa levitin ja hankasin.

Tässä mustansävyinen väri näyttää vielä aika hurjalta vaalealla pinnalla, levitin sen pienellä superlonsienellä.

Värin hankaaminen tapahtui pehmeällä rätillä.

Lopputuloksena näennäisen sileä maalipinta täyttyi pienistä koloista, urista ja hankaumista. Patina toi esiin puun oman pintastruktuurin, mikä oli ällistyttävän kaunis.

Tässä tapahtui ns. flow, jossa vain levitin patinaa, hankasin ja innolla odotin mitä seuraavaksi paljastuu.

Työ sanan varsinaisessa merkityksessä teki "itse itsensä". 

Se oli hieno hetki, vain ihailla luonnon luomaa pintamuodon leikkiä.

Lokerikon kulmissa on aidot sormiliitokset, jotka patina myös toi paremmin näkyviin.

Puuttuva keskikoriste tehtiin kultaajan massasta, muotoiltiin ja patinoitiin erikseen muun patinoinnin jälkeen.

Lokerikon etureunoja hioin vielä lopuksi varovasti hiekkapaperilla ja maalasin ohuella siveltimällä kapeita valkoisia kohtia aivan hyllyjen etureunaan sekä koristeiden reunoihin tuomaan elävyyttä. 


Uudeksi taustaksi kokeilin aluksi useita eri vaihtoehtoja. 
Aluksi kokeilussa olivat erilaiset tapetit.

Testasin vanhoja paksuja paperitapetteja, uusia tapetteja hopeaisella tai kullanvärisillä kuvioilla, sekä ruutu- ja tekstikuvioisia tapetteja.

Taustan ideana oli alun alkaen sen vaihdettavuus ja korvattavuus toisella, tai kokonaan pois otettavuus aina kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. Ajatuksena oli lokerikon muunneltavuus. Siksi eri vaihtoehtoja on hyväkin olla varalla.

Monta hyvää vaihtoehtoa...

...hopeisena...

...kultaisena...

...ruudullisena.

Taustavaihtoehtoina kokeilin myös huonekalujen kaavapiirroksia, mutta juuri sitä oikeaa vaihtoehtoa ei silloin löytynyt.

Jätin tässä vaiheessa taustavaihtoehdot hautumaan ja tein alumiinilla hopeoinnit sekä kulmakoristeisiin että keskikoristeeseen. Mixtioin aina vain osan koristeesta ja laskin niihin kohtiin alumiinilehdet, jotka sitten patinoin ja kiillotin vain sieltä täältä.  

Samaan aikaan valmistin myös lokerikkoon tulevien esineiden hopeoinnit ja pintakäsittelyn.

Lokerikkoon pääsivät esittäytymään kirpputorilta eurolla ostettu venäläinen Hippokrateen rintakuva, vanha metallinen tuikkukynttilänjalka, egyptiläinen pieni Anubis-patsas sekä Steiner-myyjäisistä aikoinaan ostettu siipirikkoinen keramiikkaenkeli.
Lisäksi havainnollistaakseni lokerikon käyttömahdollisuuksia, valmistin kaksi pientä lasivitriiniä jotka sopivat lokeroihin ja ovat siirrettävissä eri paikkoihin.
Pienet vitriinit on maalattu samalla vaaleanharmaalla pohjamaalilla ja niitä on sen jälkeen hiukan hiottu ja raaputettu tyyliin sopiviksi. 
Vitriinit ovat avattavat ja niiden etu- ja takaseinät ovat lasia. 

Myöhemmin kirpputorilla ideoita etsiessäni löysin iäkkäät Anastasia-nuotit ja joitakin yksittäisiä vanhoja nuottivihkon sivuja. Samalla ratkesi lokerikon taustaongelma; päätin käyttää nuotteja taustassa, mikäli ne vain sopisivat siihen.

Ihania kellastuneita tunnelmallisia sivuja 

En raaskinut liimata aitoja nuottivihkoja suoraan taustaksi, vaan otin niistä runsaasti erilaisia kopioita, jotka sitten käsittelin pariin otteeseen vaalealla sellakalla, jotta sain niihin toivotun sävyn aikaiseksi.

Kuivuneet sivut kiinnitin tapettiliimalla suunnittelemaani järjestykseen oikean kokoiseksi leikatun kapalevyn päälle.

Tässä valmis tausta kiinnitystä odottelemassa

Taustan kiinnitin ohuilla nauloilla. Harkitsin myös ruuveja, mutta nauloilla levyn sai tasaisesti kiinnitettyä ja se on silti helposti poistettavissa, jos sen haluaa vaihtaa.

Vanhat metalliset seinäkiinnityslevyt maalasin valkoisiksi ja hioin niitä vähän kuluneisuuden aikaansaamiseksi ja ruuvasin takaisin omille paikoilleen lokerikon taakse yläosaan.

Lopputuloksena oli muunneltava, monikäyttöinen ja kaunis käyttöesine, eli alkuperäinen tarkoitus oli saavutettu ja idea toteutettu. Valmis työ vastaa siis alkuperäistä suunnitelmaa.

Mikä parasta, kaikki on tehty omin pikku kätösin.

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja koko työprosessiin. 

Lopputulos kertoo siitä että vanhaa todella kannattaa uudistaa ja hyötykäyttää.

Apuna opinnäytetyön tekemisessä olen käyttänyt kehystyksen ohjaavaa opettajaa sekä pintakäsittelyn ja puutöiden opettajia.

Erilaisessa valossa valmis työ näyttää hyvinkin erilaiselta. 

Itselleni rakkaita kehystyksiä

Äiti Amma -taulu on eräällä kurssilla tulkilta saamani Amma-kalenterin sivu. Kuva on todella kaunis kuten tekstikin.

Valitsin kehykset ja paspiksen huolella, jätin hiukan kuvan sinistä taustaa näkyviin leikkaamalla paspiksen pari milliä isommaksi. 

Paspiksen väri toistaa veden ja taivaan sävyjä ja kultasävyinen kehys vedessä lepäävien kukkien, ruokoveneen ja melan sävyjä. Kaunista. 

Pieni kultainen pussukka taulun vieressä on erään ystäväni tuliaiset Lontoosta Amman luota.

Keijukortissa lukee George Eliotin teksti "Koskaan ei ole liian myöhäistä olla se, joka olisit voinut olla."
Sopii tällaiselle aikuisopiskelijalle

Kortissa tyttö taluttaa valtavaa karhua. Tähän voisi lisätä Ben Furmanin sanat "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus."

Raija Nokkalan naivistisista töistä pidän ja olen usein käynyt katsomassa niitä Iittalan Naivistien kesänäyttelyssä

Tämä sarjakuva on kulkenut mukanani yli 20 vuoden ajan, siinä Tenava-suosikkini Salli ei saa päiväänsä oikein käyntiin.

Kehystin sen jotta se olisi turvassa rikkoutumiselta. Kehys oli vanha ja väriltään viininpunainen. Leikkasin sen sopivan kokoiseksi ja tuunasin sitä kuvan väreihin sopivaksi  maalaamalla sen mustaksi ja hiomalla sitä jolloin sain osan vanhasta punaisesta väristä näkyviin. Lopuksi käsittelin sen sormikullalla, josta osan raaputin pois. 
Paspis valikoi harmaaksi tarinan tunnelman ja rauhallisen kokonaisilmeen vuoksi.

Valkoiset kehykset eteisen seinällä ovat karussa yksinkertaisuudessaan kauniit, toiseen on asetettu peili.Sydäntaulussa on kuvattu arjen erilaisia sydämen muotoisia esineitä ja se on itselleni rakas, vanha taulu. Sen kehykset olivat kuluneen valkoiset. Vaihdoin ne raikkaisiin harmaisiin puukehyksiin, joissa on hyvin kapeita raitoja.

Valmis taulu sopii yhteen sydämenmuotoisten kivien kokoelman kanssa, jota olen kartuttanut jo vuosien ajan. Saan joskus täydennyksiä myös tuttavilta, mutta valitsen tarkkaan mitkä kivet täyttävät kriterit. Etualalla oleva yksilö on luonnon muovaamana lähes täydellinen, sen olen itse poiminut Turun Ruissalon rannasta.  

Ruskean peilin kehykset on tehty erikokoisista ylijäämäpaloista, joista tarkasti mittaamalla sai koottua juuri nämä kehykset, ylijäämäpalaa jäi muutama sentti.

Itse peili on vanha peilinpala, jossa on ruskeita pieniä pilkkuja. Se sopi tähän täydellisesti.

Provencen maisemia -julisteen ostin Sinebrycoffin museosta Helsingistä ja tein sille kehyksen, jonka käsittelin vihertävän sävyisellä akryylivärillä kuvan väreihin sopivaksi.

Leppoisa kiireetön tunnelma ja mieleiset värit taulussa miellyttävät.

Tässä taulu on saanut seurakseen Franciskus Assisialaisen ja Tiimarin poistojkehyksen, joka on tuunattu patinoituneen vihreäksi.

Kuvia työharjoittelun ajalta

Kim Kylmälän väri-iloittelua

Näitä sain kehystää ja ripustaa

Esa Riipan herkkää grafiikkaa

Oli ilo kehystää näitä

Lehdistötarjoiluja

Helenan tekstiilityö

Luovaa kaaosta ennen ripustuksen suunnittelua

Mittamies Helena Vaari

Työharjoittelut

Ensimmäisen käytännön työharjoittelujakson suoritin Aurinko Lahjatavaraliikkeessä. Olin siellä jo valmiiksi osa-aikaisena palkallisena työntekijänä ja se hyväksyttiin työharjoitteluksi.
Liikkeessä myydään mm. tauluja, valaisimia, patsaita ja muita koriste-esineitä.

Liikkeen näyteikkuna

Toinen työharjoittelupaikkani syksyllä 2012 oli Galleria Kehystämö Aila Seppälä Lahdessa.
Erilaisten kehystystöiden lisäksi työharjoittelussa sain osallistua gallerian näyttelyiden ripustuksen suunnitteluun ja purkuun, sekä muihin galleriatöihin, kuten kutsujen postitukseen yms.
Lisäksi olin mukana kaikissa avajaisissa, joita harjoittelujaksoni aikana oli. Tällöin päivät olivat pitkiä ja iltapäivällä oli lehdistötilaisuudet tarjoiluineen, jonka jälkeen alkoi avajaistarjoilujen valmistelu. Ennen iltaa vaihdettiin vielä vaatteet ja napattiin ehkä pari lasia viiniä ja illalla sitten toimin avajaisten valokuvaajana.
Galleriatoiminnan perusteet tulivat näin tutuiksi. Ilahduttavaa oli myös erilaisten taiteilijoiden tapaamiset sekä yhteistyö heidän kanssaan. Oli hauskaa osallistua ripustuksen suunnitteluun, kuulla heidän mielipiteitään ja illalla avajaisissa kuulla heidän esittelevän omia töitään; ideoita, tekniikkaa ja työtapoja.
Pääsin myös kehystämään kaikkea, mitä liikkeeseen tuli; myös tunnettujen taiteilijoiden töitä, kuten Hanna Variksen satumaista grafiikkaa, tekstiilitaiteilija Helena Vaarin taidokkaita töitä, sekä graafikko Esa Riipan herkkää ja upeaa tuotantoa.
Kim Kylmälän sekatekniikalla toteuttamiin töihin ihastuin ja niitä oli hauska kehystää, koska olivat epäsäännöllisen muotoisia ja erilaisia. 

Lahden taidegraafikoiden ja Aila Seppälän yhteinen juhlanäyttely syksyllä 2012 ripustettiin yhteistuumin Taidegraafikoiden puheenjohtaja Tiina Salmen kanssa.

Aila Seppälä

Tiina Salmi ja Aleksi Martikainen

Lehdistötilaisuus.




Juhlanäyttelyn aiheena oli Lahti taiteilijan silmin.
Takahuoneessa oli esillä Aila Seppälän omaa tuotantoa vuosien varrelta.

Juhlanäyttelyn avasi Lahden kaupunginjohtaja, tässä puhumassa taidegraafikkojen puheenjohtaja Tiina Salmi.